Kokkonevan tuulivoimahanke

Kokkonevan tuulipuistohanke voitti tarjouksellaan vuoden 2018 lopussa järjestetyssä, Suomen ensimmäisessä teknologianeutraalissa uusiutuvan energian tarjouskilpailussa. Kilpailutuksessa valtion tukea myönnettiin uusiutuvan energian hankkeisiin yhteensä 1,36 MWh:lle vuosittaista sähköntuotantoa. Kokkonevan hankkeen tarjous oli tarjouskilpailun matalin.

Lue tiedote tästä.

Lisätietoa kilpailutuksesta Energiaviraston sivuilla.

Tuulivoima hyödyttää meitä kaikkia ilmastonäkökulmasta: uusiutuvan, päästöttömän energian lisääminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Valtiotasolla tuulivoima lisää energiaomavaraisuutta, mikä vähentää tuontienergian tarvetta ja tuo säästöjä. Paikallisesti tuulivoimasta hyötyvät kunnat, jotka saavat voimaloista kiinteistöverotuloja. Lisääntyneillä verotuloilla voi olla suuri merkitys etenkin muuttotappiokuntien kiristyvän talouden helpottajana. Lisäksi tuulivoima-alueen maanomistajille maksetaan maanvuokraa. Tuulivoimahankkeet työllistävät paikallisia yrityksiä rakentamisvaiheessa ja jonkin verran työntekijöitä myös käyttövaiheessa.

Tuulivoima on tällä hetkellä halvin tapa tuottaa sähköä Suomessa, mutta nykyinen sähkön markkinahinta on niin alhainen, että edes tuulisähköä ei ole vielä laajalti mahdollista rakentaa markkinaehtoisesti. Poikkeuksena tästä ovat erityisen hyvätuulisilla alueille pystytettävät tuulipuistot. Suomessa on jo suunnitteilla ilman tukea toteutettavia tuulipuistohankkeita. Vuodesta 2011 käytössä olleen syöttötariffijärjestelmän lakattua otettiin vuonna 2018 käyttöön uusi tarjouskilpailuun perustuva tukijärjestelmä, jossa tuulivoima kilpailee tuesta muiden uusiutuvan energian tuotantotapojen kanssa. Tukijärjestelmän avulla saadaan nopeutettua ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Ääni ja melu vaimenevat voimakkaasti etäisyyden kasvaessa. Tuulivoimaloiden lähtöäänitasot ovat noin 105­–107 dB, mutta melu ei kuulu niin kovana kuin konehuoneen välittömässä läheisyydessä. Tuulivoimapuistot suunnitellaan niin, että tuulivoimaloista lähtevä ääni ei ylitä valtion määrittämää 40 dB ulkomeluarvoa asuin- ja lomarakennusten luona. Noin 40 dB äänitaso vastaa esimerkiksi rauhallisessa kirjastossa vallitsevaa äänimaailmaa. Tuulivoimamelu mallinnetaan ympäristöministeriön ohjeen (YM ohje 2/2014) mukaan. Tuulivoimaloista lähtevää melua voidaan myös mitata käyttöönoton jälkeen.

Tuulipuistojen suunniteltu käyttöikä on 20–25 vuotta. Energian tuotantoa ei ole kannattavaa jatkaa samoilla voimaloilla tätä pidempään johtuen laitteiston kulumisesta ja turbiiniteknologian nopeasta kehittymisestä. Käytön jälkeen voimalat joko puretaan ja alue maisemoidaan, tai vanhat voimalat korvataan uusilla. Turbiinien osia voidaan käyttää uudelleen ja materiaaleja kierrättää.

Voimaloiden purkamisesta vastaa tuulipuiston omistaja. Purkaminen otetaan huomioon jo hankkeen rahoituksen suunnittelussa ja sen turvaamiseksi on käytössä ns. purkuvakuus, jota kerrytetään tuulipuiston käytön aikana ja jota voidaan viime kädessä käyttää kattamaan purkukustannukset.

Tuulivoimalat vaativat pyöriäkseen riittävän tuulisuuden, noin 3–4 m/s. Mikäli tuulen nopeus ylittää myrskylukemat 20–25 m/s, käytönohjaus pysäyttää voimalan automaattisesti vaurioiden välttämiseksi. Lisäksi voimalat pysäytetään aina huollon ajaksi. Tuulivoimapuistot tuottavat sähköä yli 90 % ajasta.

Energiantuottajat arvioivat sähkömarkkinoille kuinka paljon sähköä ne tulevat ajanjaksossa tuottamaan. Jos arvio on väärin, sähköverkon ylläpitäjä tasaa sähkön tarpeen käyttämällä säätövoimaa. Säätövoima voi olla sekä sähköntuotannon ylöspäin säätämistä eli suurempaa tuotantoa (esim. vesivoimalla) tai alaspäin säätämistä, eli tuotannon rajoittamista. Tuulivoimalan sähköntuotanto on epätasaisempaa kuin polttoaineita käyttävien voimaloiden ja arviot tuotannosta eivät aina osu oikeaan esimerkiksi sääennusteista johtuen. Tulevaisuudessa, kun iso osa (esim. yli 25 % koko Suomen tuotannosta) energiasta tuotetaan tuulivoimalla, voi säätövoiman tarve kasvaa. Suomessa on kuitenkin otettu käyttöön paljon hyviä älykkäitä sähkölaitteita ja lämmitystapoja, joita voitaisiin hyödyntää säätövoimana tasaamalla kulutusta.