Kokkonevan tuulivoimahanke

Kokkonevan tuulivoimapuiston rakennustyöt aloitettiin syksyllä 2020 puunhakkuilla ja tiestön rakentamisella. 

Talvella 2020 aloitettiin nosturi- ja varastointikenttien rakentaminen sekä maakaapeleiden asentaminen.

Keväällä 2021 valettiin perustukset ja aloitettiin sähköaseman rakentaminen.

Voimalat kuljetetaan alueelle loppukesällä ja pystytykset ajoittuvat syksylle.

Kokkonevan tuulipuiston rakennustyöt on aloitettu. Syksyn 2020 aikana alueella tehdään metsähakkuutöitä ja rakennetaan tiestöä. Keväällä 2021 on tarkoitus rakentaa voimaloiden perustukset ja voimaloiden pystytyksen on suunniteltu ajoittuvan syksylle 2021.  

Kokkonevan tuulipuistohanke voitti tarjouksellaan vuoden 2018 lopussa järjestetyssä, Suomen ensimmäisessä teknologianeutraalissa uusiutuvan energian tarjouskilpailussa. Kilpailutuksessa valtion tukea myönnettiin uusiutuvan energian hankkeisiin yhteensä 1,36 MWh:lle vuosittaista sähköntuotantoa. Kokkonevan hankkeen tarjous oli tarjouskilpailun matalin.

Lue tiedote tästä.

Lisätietoa kilpailutuksesta Energiaviraston sivuilla.

Tuulivoima hyödyttää meitä kaikkia ilmastonäkökulmasta: uusiutuvan, päästöttömän energian lisääminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Valtiotasolla tuulivoima lisää energiaomavaraisuutta, mikä vähentää tuontienergian tarvetta ja tuo säästöjä. Paikallisesti tuulivoimasta hyötyvät kunnat, jotka saavat voimaloista kiinteistöverotuloja. Lisääntyneillä verotuloilla voi olla suuri merkitys etenkin muuttotappiokuntien kiristyvän talouden helpottajana. Lisäksi tuulivoima-alueen maanomistajille maksetaan maanvuokraa. Tuulivoimahankkeet työllistävät paikallisia yrityksiä rakentamisvaiheessa ja jonkin verran työntekijöitä myös käyttövaiheessa.

Tuulivoimateknologia on kehittynyt viime vuosina nopeasti. Tuulivoima on tällä hetkellä halvin tapa tuottaa sähköä Suomessa ja uusia hankkeita rakennetaan jo täysin markkinaehtoisesti ilman valtion tukia. Kaikki Suomessa vuonna 2019 rakennetut tuulipuistot toteutettiin markkinaehtoisesti.

Tuulivoimaloiden lähtöäänitasot ovat konehuoneen välittömässä läheisyydessä noin 105–107 dB. Ääni vaimenee voimakkaasti etäisyyden kasvaessa, jolloin äänitaso voimaloiden ympäristössä on paljon tätä matalampi. Tuulivoimapuistot suunnitellaan niin, että tuulivoimaloista lähtevä ääni ei ylitä valtion määrittämää 40 dB ulkomeluarvoa asuin- ja lomarakennusten luona. Noin 40 dB äänitaso vastaa esimerkiksi rauhallisessa kirjastossa vallitsevaa äänimaailmaa. Tuulivoimaloiden ääni mallinnetaan ympäristöministeriön ohjeen (YM ohje 2/2014) mukaan. Tuulivoimaloista lähtevää ääntä voidaan myös mitata niiden käyttöönoton jälkeen.

Tuulipuistojen suunniteltu käyttöikä on 20–25 vuotta. Energian tuotantoa ei ole kannattavaa jatkaa samoilla voimaloilla tätä pidempään johtuen laitteiston kulumisesta ja turbiiniteknologian nopeasta kehittymisestä. Käytön jälkeen voimalat joko puretaan ja alue maisemoidaan, tai vanhat voimalat korvataan uusilla. Turbiinien osia voidaan käyttää uudelleen ja materiaaleja kierrättää.

Voimaloiden purkamisesta vastaa tuulipuiston omistaja. Purkaminen otetaan huomioon jo hankkeen rahoituksen suunnittelussa ja sen turvaamiseksi on käytössä erillinen purkuvakuus, jota kerrytetään tuulipuiston käytön aikana ja jota voidaan viime kädessä käyttää kattamaan purkukustannukset.

Tuulivoimalat vaativat pyöriäkseen riittävän tuulisuuden, noin 3–4 m/s. Mikäli tuulen nopeus ylittää myrskylukemat 20–25 m/s, käytönohjaus pysäyttää voimalan automaattisesti vaurioiden välttämiseksi. Lisäksi voimalat pysäytetään aina huollon ajaksi. Tuulivoimapuistot tuottavat sähköä yli 90 % ajasta.

Koska sähkönkulutuksen ja -tuotannon on oltava joka hetki tasapainossa, saattaa ajoittain olla tarpeen lisätä tai rajoittaa sähköntuotantoa esimerkiksi käynnistämällä tai pysäyttämällä voimalaitoksia. Tuulivoimalan sähköntuotanto on vaihtelevaa ja arviot tulevasta tuotannosta eivät aina osu oikeaan esimerkiksi sääennusteiden epävarmuudesta johtuen. Säätövoiman tarve lisääntyy tulevaisuudessa, kun tuulivoimatuotannon osuus sähköntuotannosta kasvaa. Tuulivoiman osuutta Suomen sähköjärjestelmässä on kuitenkin mahdollista kasvattaa merkittävästi nykyisestä ilman tarvetta säätövoiman lisärakentamiselle.